Arjen helmiä

Arjen helmiä

tiistai 29. joulukuuta 2015

Gluteenittomat herkkuterkut

Joulun pyhät tuli vietettyä ihanasti perheen, ystävien ja läheisten kanssa. Meidän joulupöytään kuuluu perinteisesti laatikot, kinkut, rosollit ja piparivuoret, mutta tänä vuonna lähes kaikki joulueväämme olikin tehty ensimmäistä kertaa gluteenittomina. Olen noudattanut tosiaan viime kesästä saakka gluteenitonta ruokavaliota, jotta saisin pienennettyä elimistöni tulehdustilaa. Kyseiseen ruokavalioon siirtyminen kävi yllättävän helposti, osaksi varmaan siksi, että olen ihmisenä hyvin päättäväinen. Jos päätän sysätä syrjään liudan viljoja, niin se päätös myös pitää. Voin myöntää, että uunituoreet luumutortut tai vastapaistetut karjalanpiirakat sulavine voipäällysteineen ovat saaneet välillä pienen henkisen vihlaisun aikaan ja kielinystyrät aktivoitumaan, mutta kertaakaan en ole retkahtanut.

Mikä vaikutus sitten ruokavaliolla on olotilaani ollut? Huomasin heti muutaman kuukauden kohdalla, että ihoni on alkanut voimaan aivan todella hyvin. Näppyjä ei ole juuri ilmaantunut ja iho on pehmoisen kimmoisa. Halkeilevat kynnet ovat muuttuneet erityisen vahvoiksi ja kiiltäviksi ja kynsien pinta kimmeltää, kuin se olisi lakattu. Myös alituinen sairauden mukanaan tuoma väsymys on helpottanut vain ajoittaisiin väsymyspiikkeihin. Silmiin en kuitenkaan valitettavasti ole helpotusta ruokavaliolla saanut. En silti aio heittää gluteenitonta elämäntapaa romukoppaan vaan päinvastoin nappaan mukaan myös maidottoman linjan. Yhdessä ne kuitenkin voivat saada ihmeitä aikaan!

Ai niin ja uusi ruokavalio on saanut minut jauhopeukalon hääräämään keittiössä oikein urakalla. Voisinkin sanoa, että gluteeniton kärpänen on puraissut minua todella napakasti ja joka viikko on tullut kokeiltua uusia ruokareseptejä. Olen myös yllättynyt, kuinka meheviä suolaisia ja makeita leivonnaisia gluteenittomista jauhoista saakaan aikaan. Kannattaa kokeilla! Joulupukin kontista löytyi myös kaksi erityisruokavaliolle tarkoitettua reseptikirjaa, joten nyt pääsee taas testailemaan mitä erilaisimpia herkkuja niin arkeen kuin juhlaankin.

Oikein ihanaa uutta vuotta kaikille lukijoille! Ja hei nyt se lähtee, nimittäin än-yy-tee NYT. Maidoton elämäntapa alkakoon!

Huiput kirjat!


maanantai 21. joulukuuta 2015

Onnettomuus

Tipahdin tänä aamuna mökin jyrkät rappuset pää edellä alas. Kaikki kävi salamannopeasti. En ehtinyt tehdä mitään, en edes ottaa käsilläni vastaan. Sekavassa olotilassa ensimmäinen ajatus oli, että kaikki on hyvin, sillä Mila ei ollut kaatuessani sylissä. En pystyisi antamaan sitä itselleni koskaan anteeksi, että satuttaisin lastani. Että minun kömpelyyteni ja liukkaiden rappujen takia lapseni saattaisi saada jopa elinikäisen vaurion. Haukoin henkeä ja yritin päästä istumaan ja siitä seisomaan. Kipu löi selästä lonkkiin ja polvista aina varpaisiin saakka. Päässä jyskytti ja ohimoiden ympärillä pyöri tähtisade. Silmissä kimalteli.

Pääsin nousemaan lopulta pitkän taiteilun jälkeen ylös ja ne kantoivat. Nuo kaksi tolppaa oikeasti kantoivat minua. Minulle tuli niin onnensekainen olotila, että huomasin laittavani kädet ristiin ja kuiskaavani "Kiitos". Tytärtämme itketti, kun äiti oli ollut aivan nurin niskoin lattialla kivusta soikeana. Halasimme, minuakin alkoi itkettää.


Mietin, miten nopeasti kaikki voisi loppua. Heräisit aamulla aivan tavallisesti, keittäisit kahvit ja tekisit perinteiset kurkkuvoileivät. Kävisit suihkussa ja föönaisit tukan kauniille kaarelle. Lähtisit vielä yläkertaan hakemaan käsilaukun, ottaisit keveitä lomanalottajaisaskelia ja sitten kaikki vain pimenisi yhdessä sekunnin sadasosassa. Veti hiljaiseksi. 

Toivonkin, että te kaikki olette varovaisia liikenteessä ja muutenkin liikkuessa etenkin nyt näillä liukkailla keleillä! Nämä bileet on kuitenkin liian hienot loppuakseen kesken. 


Ihanaa joulua teille kaikille! Rakastakaa ja voikaa hyvin! 


tiistai 15. joulukuuta 2015

Voihan lapsus!

Viime viikko oli melkoisen tapahtumarikas ja kommellusten täyteinen viikko. Kaikki alkoi heti maanantaina, kun tyttärellämme oli puolitoistavuotisneuvola ja tapasimme ensi kertaa uuden terveydenhoitajamme. Keskustelimme tytön kehityksestä, hän teki perusmittaukset ja käynnin lopussa oli influenssarokotusten pistämisen vuoro. Sitten tapahtui se nolo osuus. Kun piikki alkoi tulla käsivarttani kohti, silmissäni alkoi vilkkua rakeinen ja keltainen filminauha ja tunsin, kuinka alan pyörtyä kuukahtaa neuvolan pehmoiselle penkille. Parasta tässä oli se, että olin juuri maininnut itsekin olevani terveydenhoitaja. Vaikka olen pistänyt satoja, satoja piikkejä, niin silti potilaan roolissa oleminen voi tehdä tepposensa. Huh!

Keskiviikkona puolestaan kävin yliopistollisen sairaalan kuntoutuspoliklinikan yksikössä, jossa pohdittiin työasioitani. Tunnin keskustelun jälkeen lääkäri pyysi minua riisuutumaan, jotta hän voisi tutkia niveleni ja ryhtini. Aloin vetää päällishousuja pois ja sitten päähäni pätkähti aamukiireessä tekemäni pikaratkaisu. Kaikki alushousuni nimittäin olivat litimärkinä kuivumassa saunalla ja ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin vetäistä mieheni  bokserit jalkaan munapusseineen päivineen. Siinä sitten seisoin lääkärin edessä värikkäät pikkubokserit jalassa. Voin sanoa, että lääkäriltäkin pokka petti ja oma naamani helotti joulunpunaisena loppukäynnin ajan. Siskoni lupasi jo, että joululahjapaketista saattaa löytyä jotain alusvaatteisiin liittyvää. Ja tässähän ei ole kyse minkäänsortin naljailusta.

Neiti vähäuninen keksi myös jekkuja muutamana yönä, kun päätti puoli kolmelta alkaa heräilemään uuteen päivään. Se tunne on hyvin ristiriitainen, kun aamun pikkutunneilla vieressä lauletaan hentoisella äänellä i-ha-haa:ta ja välillä kömmitään äitin selkään ratsastamaan. On meillä joskus vielä kertomista tyttärellemme näistä monivivahteisista öistä! Onneksi Nukkumatti on kuitenkin vieraillut meillä yhä useammin ja useammin ja olemme päässeet nauttimaan niistä ihan tavallisen rauhallisistakin öistä.

Saa nähdä, millaisia kommelluksia tämä viikko tuo tullessaan. Aurinkoista viikkoa jokaiselle!

maanantai 7. joulukuuta 2015

Blogiyhteistyötä ja implantteja

Viime perjantaina minua odotti postissa suurikokoinen lähetys ja sisällöksi paljastui Valioravinnon lähettämät Omega 7-tyrniöljykapselit, jotka on tarkoitettu kostuttamaan kuivia ja rasittuneita limakalvoja. Olin erittäin iloinen, että Valioravinto lähti blogiyhteistyöhön mukaan ja nyt seuraavien kuukausien aikana tulenkin popsimaan kapseleita aina aamuin illoin. Tulokset eivät näy hetkessä, vaan kärsivällisyys on tässäkin asiassa valttia.  Kirjoittelen aina tänne blogiini, millainen vaikutus kapseleilla on ollut näihin toivottoman kuiviin silmiini. Iso kiitos vielä Valioravinnolle paketista!

Viime viikolla kävinkin ensimmäistä kertaa yliopistollisessa sairaalassa vastaanotolla ja jälleen pääsin vaikeimpien potilaiden listalle. Enkä tarkoita nyt käyttäytymiselläni. Ennen kuin ennätin vastaanotolla juuri suutani (vai silmiäni) avata, niin silmäni oli jo puudutettu ja ympärilläni oli toimenpidevalmius. Ja arvatkaapa mitä, minulle laitettiin itsestäänsulavat implantit. Koska olen tällainen lääketieteen ihmenainen, implantteja ei laitettukaan minulle rintoihin vaan kohdallani ne asetettiin kyyneltiekanaviin. Toimenpide on minulle opiskeluajoilta entuudestaan tuttu ja implanttitulpat muodostavat silmiin saman efektin, jos lavuaariin laitettaisiin tulppa. Kosteus säilyy silmän pinnalla hetkellisesti kauemmin. Tällä viikolla kotiin saapuu myös Helsingissä valmistettavat erikoistippaset ja katsastetaan, millainen apu niillä mahdetaan saada. 


Nyt on luvassa myös aivan uusi käänne hoitojen suhteen, nimittäin edessä saattaa olla lentokoneeseen hyppääminen ja suuntaaminen kohti englantilaista kuivasilmäisyysklinikkaa. Olen valmis kokeilemaan mitä vaan ja samaa mieltä ovat suomalaiset silmälääkäritkin! Kaikki peliin ja lippu korkealle. 


"Älä koskaan menetä toivoa, sillä ihmeitä tapahtuu joka päivä." Ihanaa viikkoa kaikille!