Arjen helmiä

Arjen helmiä

torstai 30. kesäkuuta 2016

Blogin vuosipäivä!

Tuntuu ihan uskomattomalta, että siitä on kulunut tasan vuosi, kun julkaisin ensimmäisen postaukseni. Muistan, kun kädet hikoillen mietin, uskallanko painaa Enteriä ja kertoa omasta elämästä näin avoimesti. Uskallanko kertoa, että minuun aina sattuu ja miten sairaus vaikuttaa elämääni. Ajattelin vähän naiivistikin, että muuttuuko ihmisten käsitys minusta, jos paljastan itsestäni näin henkilökohtaisia asioita? Päinvastoin olen ollut kyllä niin tyytyväinen ja onnellinen, että lähdin tähän! Olen saanut teiltä lukijoilta niin paljon iloa, tukea, ihania ajatuksia ja kommentteja, että en voi olla kuin kiitollinen. On ollut myös valtava ilo auttaa monia ihmisä, jakaa vinkkejä, antaa vertaistukea, lohduttaa ja ymmärtää. Ihana, että olette ottaneet niin rohkeasti yhteyttä ja esittäneet kysymyksiä. Te kaikki lukijat olette minulle todella tärkeitä!

Viimeiseen vuoteen on mahtunut hirmuisesti tapahtumia meidän perhe-elämässä. On ollut pitkän linjan kosteusvaurioremonttia, neljän kuukauden mittaista extreme-elämää mökillä, lukuisia silmäoperaatioita, pienen vauhtiviikarin raivareita ja pissavahinkoja. Paljon opettavaisia ja mielenkiitosia juttuja. Olemme myös ostaneet kodin, työrintamalla on alkamassa aivan uudet kuviot, reumalääkitys aloitetaan tänään ja pikku justiinamme kanssa vietetyt pusutteluhetket pelastavat päivän kuin päivän. Remonttimme jatkuu yhä edelleen, mutta asiantuntija jaksaa pitää toivoa yllä, että tästä tulee vielä hyvä koti. Onneksi olemme saaneet hänet projektiin mukaan, olen siitä enemmän kuin onnellinen!

Olin suunnitellut bloggaavani vuoden, mutta pakko myöntää, että olen jäänyt tähän harrastukseen vähän koukkuun. Yritän ennättää kirjoitella tänne aina kun suinkin pystyn. Ideapankki on kyllä niin täynnä ajatuksia, jotka on pakko päästä toteuttamaan. Pientä arvontaakin olen ajatellut tässä kesäaikana järjestää. Pysykäähän siis kuulolla ja tosiaan kiitoksia kaikille lukijoille jo tästä ensimmäistä vuodesta! Annatte niin paljon voimaa!

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Tätä et tiennytkään

Pahoitteluni tosiaan, kun viimeisimmästä postauksesta on vierähtänyt rutkasti aikaa. Elämämme on ollut melkoista sirkusta jälleen viime viikot, huh!  Teitä uusia lukijoita on tullut kuitenkin viime viikkoina ihanasti lisää ja siksi ajattelinkin tehdä tällä kertaa vähän erilaisen esittelypostauksen, johon idean nappasin Äiti ja melukylän lapset  -blogista. Lämpimästi tervetuloa kaikki mukaan!

Viimeaikoina...Olen paljon pohtinut terveyttäni ja tulevaisuutta. Olen ollut jälleen kovin kipeä ja siksi minulle aloitetaankin lähiviikkoina uusi reumalääke. Odotan kuumeisesti, millaisen tehon se saa elimistössäni aikaan.
En ymmärrä...Miten ensitapaamisestamme mieheni kanssa on tullut kuluneeksi jo kahdeksan vuotta. Mihin aika on hurahtanut!

Seuraavaksi ajattelin...Ottaa lämpimän suihkun. Vesi on elementti, joka rentouttaa aina ja tekee elimistölle hyvää.

En osaa päättää...Hmm, tämä on vaikea. Olen ihminen, jonka on helppo tehdä isotkin päätökset nopeasti. 

Muistan ikuisesti...Milan vauhdikkaan syntymän. Sen hetken, kun pieni ja lämmin tyttö nostettiin syliini. En voi unohtaa sitä koskaan.

Päivän paras juttu...Kun ehdimme neuvolaan melkein ajoissa. Tyttäremme on rehellisesti sanottuna maailman hitain aamupalansyöjä, vaikka muuten menoa riittääkin kuin Singerin ompelukoneella.

Noloa myöntää, mutta...Nukun aina pumpulit korvissa, hih. Ne eristää ääntä paljon paremmin kuin korvatulpat ja ovat miellyttävämmät nukkua.

Viikko sitten...Tikit puristivat alahuulessa aikalailla. Kerron toimenpiteestä ensi kerralla lisää.

Kaikista pahinta on...
 Kun lapseen sattuu, eikä mikään auta.

Salainen taitoni on...Että osaan lähes kaikkien maiden pääkaupungit ulkoa. Joku veto taisi olla teininä.

Jos saisin yhden toiveen se olisi... Toiveita olisi niin monta. Suurin toive liittyy kyllä lapseemme, että hän saisi hyvän ja onnellisen elämän.

Minulla on pakkomielle...
 Tarkistaa joka ilta, että Mila hengittää ja nukkuu hyvin sängyssään. 

Söin tänään...
Gluteenitonta tuoreista kasviksista  valmistettua kasvissosekeittoa, joka oli kertakaikkisen maukasta!

Ärsyttävintä on...Ihmiset, jotka arvostelevat toisten elämäntilanteia tietämättä, mistä on kyse.

Tekisi mieli...Hirveästi suklaata! Minulla on muutama pahe, joista en voi luopua. Suklaa, sipsit ja kahvi. Namm!

Minusta on söpöä...Kun miehelläni ja tyttärellämme on omia, yhteisiä leikkejä, joihin äitiä ei oteta mukaan. 

Hävetti...Kun käsilaukkuni unohtui lautalle ja jouduimme odottamaan sangen pitkän tovin, kun laukku kävi uudella jokiretkellä.

Olenko ainoa, jonka mielestä...oli miten pieni retki tahansa, aina tarvitaan eväät?


Näihin ajatuksiin, oikein mukavaa viikkoa kaikille lukijoille ja hyvää juhannusta!