Arjen helmiä

Arjen helmiä

tiistai 14. helmikuuta 2017

Ystävänpäivä

"Olet jotain suurta, jotain kaunista,
 jotain uskomatonta, jotain parasta.
Olet todellinen ystävä, jota en koskaan unohda,
olet sydämeni pala,
jota en koskaan kadota."

Tänä päivänä olen herkistynyt kovin, sillä en voi olla kuin kiitollinen siitä, miten paljon rakkaita ja ihania ihmisiä minulla on ympärillä. Tärkeät ihmiset ovat mielestäni se kaikkein tärkein tuki ja turva tässä elämässä. 
Välillä koen huonoa omatuntoa, kun sairauden vuoksi en pystykään aina kaikkeen, mitä toivoisin. Joudun välillä perumaan näkemisiä, kun en vain pääse sängystä ylös kipujen vuoksi tai kun silmät ovat niin vaikeasti tulehtuneet. Se harmittaa minua aivan hirveästi.

Sen olen kuitenkin huomannut, että todelliset ystävät ovat jääneet. Ne, joiden kanssa vaihdetaan lennosta suunnitelmat ja joiden kanssa juhlimisreissu vaihtuukin kotisohvan piknikiksi. Ne, joiden kanssa nauretaan mahat kippurassa väärissä paikoissa ja itketään yhdessä vierekkäin aivan liian pitkälle yöhön. Ne, joille sairauteni on vain pieni pala minua. Ne, jotka arvostaa sua just sellaisena kun oot. Ihmisenä. 

 "Ystävyydessä ei ole tärkeinä se,
mitä sanotaan,vaan se mitä ei tarvitse sanoa ääneen."

Ihanaa Ystävänpäivää teille kaikille! Olette oikeasti tärkeitä! <3

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Talvisia iloja

Ensiksikin haluan sanoa, että on aivan ihana huomata, että teitä lukijoita on tullut niin paljon lisää ja haluankin toivottaa teidät kaikki tervetulleeksi lukemaan blogiani. Kirjoitan tosiaan paljon elämästäni pitkäaikaissairauden kanssa ja kuinka sairaus vaikuttaa koko perheemme arkeen. Lähiaikoina ajattelin myös kirjoitella ajatuksia ystävien ja läheisten merkityksestä, lapsiluvusta, opiskeluista, sairaalakäynneistä ja haluaisin myös vihdoin saada videopostauksen aikaiseksi. Eli tervetuloa kaikille seuraamaan tarinaamme! :)

Viime viikonloppu meni itsellä jälleen Tampereella vyöhyketerapiaopintojen parissa ja niinpä haluttiin nämä pyhät ihan vain levätä ja nauttia talvipuuhista. Isäni kaivoi vintin perukoilta lapsuudestani tutun potkurin, jolla päästiin aivan hurjaa vauhtia läheisellä jäätiellä. Muistan, kun lapsena aina ajattelin, miten iso ja jännittävä tuo potkuri oli ja nythän se näytti oikeasti niin pieneltä. Milalle tuntui kuitenkin olevan kovin mieluinen, vaikka aluksi olikin ihan vakuuttunut, miten tyhmä koko "kopturi" on. Vihdoin saatiin myös aikaiseksi lähteä pulkkamäkeen ja kokeilla Milan itse viime syksynä Huutokauppakeisarilta huutamaansa pulkkaa. Tämä tyttö se aina keksii ja kerkeää! Nyt kahden herkkusuun toiveesta iltapalaksi gluteenittomia laskiaispullia. Tästä on hyvä siirtyä uuteen viikoon. Mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille!